Millaista cowboyn elämä oli 1800-luvulla?

Aava preeria, kuumasti porottava aurinko, muutama kaktus siellä täällä, aavikkoheinäpallo pyörimässä tuulen vietävänä… Täydellisen hiljaisuuden rikkoo ainoastaan yhden yksinäisen lehmipojan hevosen kavioiden kopse.

Yllä kuvailtu skenaario voisi olla melkein suoraan Clint Eastwoodin legendaarisista länkkäreistä. Lännenelokuvat ovatkin muovanneet monelle cowboyn elämästä melko lailla tämänkaltaisen kuvan, ja mitä historian kirjoihin on uskominen, stereotypisessä cowboy-kuvaelmassa on paljonkin elementtejä, jotka perustuvat faktuaaliseen historiaan. Mutta mitä cowboyn elämä piti todellisuudessaan sisällään 1800-luvulla?

Elämä oli käytännössä mahdotonta ilman hevosta

Hevonen oli maskuliinisessa pioneeriyhteiskunnassa miehelle rakkain ja tärkein asia heti oman vaimon jälkeen – ja joskus jopa rakkaampikin. Kun ensimmäistä rautatielinjaa alettiin Yhdysvalloissa rakentamaan vasta 1860-luvulla, hevonen oli pitkään paras ja käytännössä ainoa kulkuväline päivittäisten asioiden hoitamiseen. Hevonen kuljetti cowboyta niin metsästysretkille kuin saluunaankin, joissa kylän miehet kokoontuivat korttia lätkimään. Wildz Casino bonus olisi voinutkin useankin lehmipojan pokeri-illan pelastaa, mutta siihen aikaan ei vielä nettikasinoita tunnettu.

Hevosista pidettiin erittäin hyvää huolta, mutta myös koirat olivat tärkeä osa cowboy-perheiden arkea. Nimensäkin mukaisesti cowboyt omistivat usein karjaa ja muita tuotantoeläimiä, joiden suojelemiseksi ja vartioimiseksi hankittiin usein koiria. Cowboyt arvostivat ja kunnioittivat luontoa muutoinkin erittäin paljon, sillä toisinaan pitkiä matkoja taitettiin useitakin päiviä hevosen ja vankkureiden kanssa – jos ei tiennyt, mitä kasveja voi ja mitä ei voi syödä ja missä kohtaa erämaata on kaikista parhaiten suojassa petoeläimiltä, saattoi pian jäädä armottoman kuuman preerian uhriksi.

Lihaa ja papuja

Kuten arvata saattaa, lehmipoikien ruokavalio 1800-luvulla koostui pääasiassa punaisesta lihasta. Kuivimmilla seuduilla vihannesten ja kasvisten kasvattaminen oli haastavaa luonnonoloista johtuen, mutta papuja oli usein saatavilla mistä tahansa päin Yhdysvaltoja, ellei lähituotettuna, niin ainakin tölkeissä. Papureseptejä jaettiin leirinuotioiden ympärillä ja usein oli tapana, että ennen lähtöään cowboyden vaimot kypsensivät miehilleen valmiiksi papuja useamman päivän tarpeisiin, jotta niitä oli helppo nauttia vaikka ratsailla ollessa.

Myös lihatuotteita tehtiin säilyvämpään muotoon. Kuivalihakäntty löytyi jokaisen lehmipojan satulalaukusta, sillä sillä sai nopeasti tankattua energiaa, proteiinia ja suolaa keskipäivän paahteessa. Kuivattuna liha säilyi käytännössä loputtomiin, mutta tuoreellakin pihvillä herkuteltiin, varsinkin, jos cowboy onnistui kaatamaan peuran tai biisonin. Kuivatut hedelmät ja kahvi kuuluivat myös cowboyn suppeaan lautasmalliin – puhumattakaan tupakasta, oluesta ja viskistä.

Taudit koituivat usein kohtaloksi

Moderni lääketiede eli vasta esihistoriavaihettaan cowboyden kulta-aikana. Kulkutaudit hävittivät pahimmillaan kokonaisia kaupunkeja, mutta toisinaan jopa nykyään harmiton nuhakuume tai ripuli saattoi johtaa kuolemaan. Nykylääketieteen valossa vaarattomiakaan tauteja ei osattu kunnolla hoitaa, saati ennaltaehkäistä, eikä kuumuus, kuivuus, puhtaan veden vähyys ja huono hygienia ainakaan auttanut asiaa. 1800-luvulla ei ollut suinkaan harvinaista, että piikkipensaan aiheuttama pintanaarmu tulehtui niin pahasti, että koko raaja jouduttiin amputoimaan.

Cowboyt olivat syystäkin varovaisia oman terveytensä suhteen. Pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita ei käytetty ainoastaan suojaamaan ihoa auringolta vaan myös estämään potentiaalisesti tappavien naarmujen syntymistä. Kalatuotteita oli harvoin saatavilla, mutta vaikka olikin, keskilännen väki karttoi niitä sairastumisen pelosta; kalat ja äyriäiset kun pilaantuvat helposti, eivätkä cowboyt pystyneet kylmäsäilömään ruokiaan.

Kaikki cowboyt eivät olleet pyssysankareita

Viihdeteollisuuden muovaama cowboyn arkkityyppi on kovanahkainen hyvis, joka ei ammu koskaan kohteestaan ohi. Tosiasiassa valtaosa cowboysta olivat ihan tavallisia, perheellisiä miehiä, jotka eivät asettaan nostaneet kuin pakon edessä. Ase oli kuitenkin välttämättömyys jo ravinnon hankinnan vuoksi, mutta monet lehmipojat käyttivät sitä ainoastaan itsensä ja perheensä puolustamiseen.